Mummo

Olemme äitini kanssa jutelleet hänen lapsuudestaan viime aikoina ja mieleeni tuli tehdä ainakin tämä blogimerkintä äidinäidistäni. Mummo oli nimittäin ammatiltaan ompelija ja muutoinkin taitava käsityöihminen. Hän oli joskus 1930-luvun alkupuolella joutunut karkaamaan kotoa Parikkalasta päästäkseen ompeluopistoon Savonlinnaan, koska oma äiti ei olisi tytärtään minnekään päästänyt. Myöhemmin äidinäidinäitini kuitenkin hyväksyi tyttärensä opinnot. Mummon ja äitini perheen elämä ei rahallisesti ollut rikasta pienellä tilalla Parikkalassa sodanjälkeisessä Suomessa, mutta äitini mukaan heillä oli kuitenkin muutoin rikas lapsuus. Nuppineuloja oli kuulemma kotona aina lattialla ja silitysraudat hellalla lämpiämässä. Kamari muutettiin sovitushuoneeksi ja isä komennettiin jonnekin muualle kun Parikkalan "hienommat rouvat" tulivat mummon luokse sovitukseen. He kävivät täältä Helsingistä hakemassa hienompia kankaita ja mummo heille sitten loihti niistä kulloisenkin muodin mukaisia asuja. Nämä joulun ajat olivat myös kaikkein kiireisintä aikaa ompelijalle, vaatteiden lisäksi syntyi mm. nukeille uusia vaatteita. Siinä on sitten mummon Singer surissut pimeinä talvisina iltoina huonossa valaistuksessa.

Yllä kuva pienestä osasta mummon ompeluopiston lopputyöksi tekemästä pöytäliinasta, joka on siis tehty joskus 1930-luvun alkupuolella. Liina on alusta asti mummon omaa käsialaa eli pellavatkin on kangasta varten itse kasvatettu, langat kehrätty, kangas kudottu ja sitten kirjottu. Eipä taitaisi ainakaan minusta olla ihan yhtä pitkäjänteiseen projektiin ja näin hienoja kuvioita en myöskään saisi kirjoen aikaiseksi.

Mummo on myös ainut isovanhemmistani, jonka olen ehtinyt nähdä. Paljon en tosin hänestäkään muista, koska olin 7-vuotias hänen kuollessaan. Muistan vain sen, että tykkäsin istua hänen sylissään kiikkustuolissa ja vedellä häntä ”kaulan kurttupussista” tai ”heltasta”, vanha iho kun tuntui niin pehmeältä. Äiti aina kielsi tätä tekemästä, mutta mummo onneksi vain nauroi. Muutoinkin hän vaikuttaa kovin iloiselta ja nauravaiselta ihmiseltä valokuvien perusteella, kuten tämän ohessa olevan kuvan, jossa mummo ja pappa odottavat kauppa-autoa vuonna 1975. Harmi, etten koskaan itse ehtinyt tutustua isovanhempiini sen paremmin tai päässyt mummon oppiin. Hän kun oli kuulemma erityisesti hihojen istuttajana taitava.

Ajattelin laittaa samaan merkintään myös yhden omista valmistuneista projekteistani, kun se jotenkin sopii tähän nostalgisointiin :), eli pariton sukkani sai vihdoin parin joulun pyhien aikaan töllöä katsellessa. Kovin on rinsessamainen olo näissä sukkasissa ja mielessä on ajatus, että samantyyliset sukat voisivat olla suosittuja pienempien prinsessojen keskuudessa hieman eri sävyisenä. Täytyy yrittää kaupata ajatusta esim. veljentyttärille. Voi tosin olla, että ainakin omista sukista jää silkkinauhat takaisin pujottamatta ensimmäisen pesun jälkeen…

Ihanaa joulunaikaa!

Kohta on onneksi ohi kaikki kiire ja hoppu ja on aika nautiskella kaikista joulun ihanista tuoksuista ja mauista. Itse tosin pääsen valmiiseen joulupöytään huomenna, joten ei ole muutenkaan tarvinnut turhia stressata ja on jäänyt aikaa näille kaikenlaisille puuhasteluille :). Joulutähtiä vielä tänä iltana väsäsin kuusen koristeeksi vintage-papereista, kun näitä ihania papereita tuli Sinellistä osteltua ensi joulunkin tarpeiksi. Idean sain (taas) norjalaisesta blogista nimeltä Solbergets mange projekt, joka löytyy nyt myös tuolta inspiroivien blogien joukosta. Kuva Solbergetin tähdestä löytyy myös suoraan tästä (skrollaamalla sivua hieman alaspäin). Tosin piirsin tähdestä oman viisisakaraisen version Solbergetin kuusisakaraisen sijaan. Valitettavasti minulla ei tähän hätään ole skanneria käytössä, jotta voisin laittaa oman kaavani tänne jaettavaksi. Yhden sakaran leveys on omassa tähdessäni kuitenkin 5 cm ja pituus 9 cm, ja levein kohta on keskustasta nähden 5,5 cm:n kohdalla. Eli näillä mitoilla pitäisi tulla "täydellinen" tähti. Alla olevasta kuvasta pitäisi myös selvitä miten tähti kannattaa koota, eli ensin liimata kaikki sakarat yhdeltä puolelta yhteen ja sen jälkeen toiselta puolelta.

Tämä blogi jää ja nyt pienelle joulutauolle ja haluan toivottaa OIKEIN IHANAA JA RENTOUTTAVAA JOULUA, jos tänne sivulle joku ja eksyy pyhinä pistäytymään! :)

Karkkitötteröitä

Voimat ovat pikku hiljaa palautumassa taudin jälkeen ja taas jaksan pikku hiljaa valmistella joulua :). Näin norjalaisen Hespen blogissa tällaisia ihania karkkitötteröitä ja pakkohan minun oli idea sieltä ottaa omaa käyttöön, koska ajattelin näiden soveltuvan täydellisesti omien joululahjojeni paketoimiseen eli huopakoruille ja marmeladeille. Hespe oli puolestaan saanut oman mallinsa ilmeisemmin jostain (sisustus)liikkeestä. Hespen blogiin pääsee muuten vasemmalla olevasta inspiroivien blogien luettelostani.

Tein siis Hespen blogissa olleen kuvan perusteella kaavan tötteröstä ja pään muotoilin pienellä piparimuotilla sydämen muotoiseksi. Samalla sydänmuotilla ajattelin tehdä myös marmeladit, jotka todennäköisesti näihin tötteröihin pakkaan lahjaksi kavereille. Mieleen tuli myös, että pään voisi tosin muotoilla esim. enkelin, tähden tai joulukuusenkin muotoisiksi ja samalla tehdä tötteröstä löytyvistä marmeladeista samanmuotoisia (kun sellaisetkin pienet piparimuotit kaapista sattuvat löytymään. Itsetehtyjen marmeladien ohjeen otin viimesyksyisestä Kotiliedestä, mutta se löytyy myös lehden kotisivulta eli täältä. Katsotaan laitanko marmeladitkin sitten tänne näkyville, kunhan saan ne valmiiksi.

Yllä myös kuva perinteisimmistä karkkitötteröistä, joita alettiin käyttää joulukuusen koristeena joskus 1860-luvulla Tanskassa. Olisiko sitten Ruotsin kautta levinnyt joulukuusen tavoin meille Suomeenkin joulukuusen koristeeksi? Tanskalainen Alfred Jacobsen alkoi valmistaa tällaisia valmiita karkkitötteröjen leikkuuarkkeja joskus 1880-luvulla ja oli niiden suosituin valmistaja Tanskassa. Oma arkkini on tosin huomattavasti nuorempi kopio näistä alkuperäisistä arkeista, ostettu joskus kauan sitten joltain Tanskan matkalta ennen joulua ja on vaan sitten unohtunut kaappiin.

Pipariaskartelua ja sairastelua :(

Siinä oikeastaan tämän viikon teemani. Sairaspäiväpuuhasteluna olen väsännyt oheista piparkakkukirkkoa/-kellotapulia. Sen verran urakkaani helpotin, että tein talon valmistaikinasta. Niissä on myös se hyvä puoli, että ovat yleensä kovempia kuin itse leivottu taikina. Lopputuotos oli tarkoitus esitellä kahvipöydän koristeena pienillä glögikutsuilla, mutta taudin takia piti ne mennä perumaan, joten pistetään tämä nyt kuitenkin sitten tänne esille.

Kovin nättihän tästä kirkostani ei tullut, mutta sen voi varmaan laittaa kuumeilun piikkiin :). Edellisestä piparkakkutalon tekemisestä on myös joitain vuosia, joten taidotkin on varmaan ruosteessa. Välttelen nimittäin mieluusti piparkakkutaloprojektia, kun saan aina sormeni poltettua sulassa sokerissa taloa kootessa. Tänä vuonna selvisin kuitenkin tästä kolmevooninkisen kirkon kokoamisesta ilman rakon rakkoa (jes!).

Sairastaessa on muuten ollut myös aikaa leikkiä tämän blogin ulkoasun kanssa. Googlaamalla löytyi useampia ihania sivustoja, joista voi ladata valmiita taustoja. Vielä en vaan ole ihan täydellistä taustaa omalle blogilleni ja tyylilleni löytänyt, mutta kaunishan se on tämä nykyinenkin.

Vintage-askartelua

Innostuin viikonloppuna kohentamaan vanhan Ikeasta ostetun säilytyslaatikon ulkonäköä. Olen jo pitkään miettinyt, että tätä (ja toista samanlaista, mutta hieman isompaa laatikkoa) voisi jollain tavalla hieman tuunata kauniimmaksi esim. decoupage-tekniikalla, mutta päädyinkin sitten tekemään sen vintage-papereilla. Katselin nimittäin näitä herkullisia papereita paikallisessa Sinellin liikkeessä viime viikolla joulukorttitarvikkeita ostellessani, ja ihastuin näihin, eli mukaan siis tarttui tietysti vino pino erilaisia paperiarkkeja.

Tällainen tästä laatikosta sitten tuli liiman, silkkinauhan ja pitsinauhan avulla. Laatikko on tosin vähän turhan romanttinen minun makuuni, mutta voisi kenties olla pienten veljentyttärieni mieleen, joten kääräisen ehkä tämänkin joulupaperiin heille lahjaksi - ja keksin samalla uuden säilytystavan kenkälankeilleni, jotka tässä ovat aiemmin majailleet. Oikealla muuten toinen laatikko alkuperäisasussaan.

Lumihiutaleita ja Enyaa

Ihana kun pääkaupunkiseudullakin on taas lunta maassa, on heti jouluisempi olo ja pimeyskään ei niin haittaa :). Oheisen 3D-lumihiutaleen teko-ohjeen löysin netistä WikiHowsta eli täältä. Sopii hyvin jouluiseksi askarteluksi esimerkiksi hieman isompien lasten kanssa. Itse meinasin ja tehdä näitä vielä muutaman lisää muihinkin ikkunoihin laitettavaksi.

Niin, ja onnistuin sitten laittamaan tämän blogin taustamusiikiksi yhtä kaikkien aikojen suosikkiani eli Enyaa. Tämä Only if -kappale saa miut aina jotenkin tarttumaan toimeen, esim. imurin varteen silloin kun ei mikään yhtään huvituttaisi vaan lähinnä vaan löhötyttäisi :).

Sinisempiä unia ja haaveilua

Vaikka joulun alla on kyllä muutakin puuhaa, niin sain onneksi vihdoin myös yhden pitkäaikaisista projekteistani tehtyä valmiiksi, eli oheisen sinisen tuolin kunnostuksen. Tuoli on tämmöinen ihan tavallinen pinnatuoli, todennäköisesti 60-luvulta, ja toimittaa nyt makuuhuoneessani yöpöydän virkaa.

Tuolissa oli monta maalikerrosta päällä, joista päällimmäinen lähti siklaamalla (eli käytännössä puukolla rapsuttamalla) ja muut sitten poistin maalinpoistoaineella ja teräsvillalla hioen. Sen verran monta maalikerrosta tuolissa kyllä oli, että sain hyvin monta tuntia maalinpoistoon kulumaan. Mielestäni maalinpoisto on kuitenkin aina mielenkiintoisin vaihe huonekaluja kunnostaessa, koska siinä näkee minkälainen huonekalu on minäkin aikana ollut ja minkälaisia sävyjä eri vuosikymmeninä on käytetty. Tämäkin tuoli oli alunperin punavalkoinen (ja sen jälkeen siinä oli kaksi kerrosta vihreää maalia à la 70-luku ja päällimäisenä oli valkoinen kerros). En tosin ollut näihin alkuperäisiin sävyihin ihastunut vaan valitsin sitten tuolille omaan sisustukseeni ja makkariin sopivan sävyn. Tuoli on ensin pohjamaalattu Tikkurilan Otex-pohjamaalilla (koska viimeistä punaista maalikerrosta ei pois kokonaan saanut istuinosasta) ja varsinainen pintamaali on Tikkurilan Helmi-kalustemaalia.

Haaveissa on, että vielä joku päivä omistaisin ihanan vapaa-ajanasunnon/mummonmökin, jonne koota näitä värikkäitä itse kunnostettuja huonekaluja ja luoda omanlainen idylli - tai sitten niin, että kotina olisi se unelmien puutalo. Tai ehkä olen vaan trendien orja ja lukenut liikaa kaikkia sisustuslehtiä, kun niissä on tätä "mummolatyyliä" viime aikoina ja paljon ollut esillä. Lisääväthän nämä vanhemmat kalusteet tosin kodikkuutta omassa kodissakin. Mutta ehkäpä siis vielä joskus...

Ja lopuksi oikealla vielä pieni kuva äitini maalaamasta suloisesta posliinienkelistä, joka myös löysi paikkansa uudelta yöpöydältäni.

Valovoimaa

Olen vihdoin saanut kaikki jouluvalot viritettyä ja samalla valmistin myös oheisen pallovalaisimen, johon pujotin led-valot sisälle. Ihastuin tähän ideaan nähdessäni samanlaisen valaisimen aiemmin syksyllä Taito Etelä-Karjalan toimipisteessä Joutsenossa.

Valaisin tehtiin siten, että ilmapallon ympärille kieritettiin paperinaruja ja liima-vesiseos pitää ne paikallaan. Pallovalaisimen tarvikkeet siis ostin suoraan Taito-Etelä-Karjalasta ja niiden hinta oli 11 euroa. Lisätietoa valaisimista löydät Käsi- ja taideteollisuusliitto Taidon sivuilta, joka järjestää myös kursseja valaisimen tekoon eri puolilla Suomea. Muutoinkin heillä on kaikkia kivoja tarvikepaketteja ja kursseja tarjolla.

Samaiseen kuvaan on muuten myös päässyt entisöinnin kohteena oleva vanha 1850-luvulta oleva kaappi, joka on ja perintöä äitini suvun puolelta. Päällinlaudat ovat itse asiassa vielä irti ennen kuin saan ne puutapeilla laitettua kiinni. Kaappi tarvitsisi myös jonkinlaisen maalin pintaansa, mutten ole vielä oikein osannut päättää sävyä, aika nättihän tämä on kyllä näinkin.

Koreilua

Olen viime viikkoina innostunut kokeilemaan korien virkkausta trikoisista matonkudetähteistäni. Kolmannessa koriversiossa sain mielestäni vasta lisäykset tehtyä oikein; pohja ei mennyt kupille ja seinissä on myös riittävästi silmukoita. Virkkasin seinät myös siten, että tein uuden silmukan pelkästään sisempään silmukkaan, jolloin korin pintaan tuli kaunis kuvio. Lopputuotoksessa voi vaikka säilytellä keskeneräistä neulomusta. Itse neulottu tyynykin sai vihdoin sille sopivan sisustyynyn ja oheinen ihanan pehmyt torkkupeittokin on omaa käsialaa ja tehty Kotivinkin ohjeella ja Novitan langoilla muutama vuosi sitten.

Virkatun korin ohje löytyy esimerkiksi Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta. Tosin omille paksuhkoille kuteilleni tämä ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen ohje, vaan paremman lopputuloksen sain siis tekemällä lisäykset oman pään mukaan (eli tein niitä reilusti enemmän kuin mitä ohjeessa sanottiin).

Samalla kotiin on pikku hiljaa tullut laiteltua pieniä punaisia koristeita vähän joka puolelle eritoten silkkinauhoista, ja neulelankojenkin sävy on siis samalla muuttunut kovin jouluiseksi :). Punaisesta ja valkoisesta langasta on syntymässä jouluinen kaulakoru (tai jollekin nallelle jouluinen kaulaliina, jos korukokeiluni ei onnistu :)).

Mööpleerausta ja maalausta

Siinä siis tämän ensimmäisen adventtiviikonlopun ohjelmaani. Kalusteet vaihtoivat paikkaa ja nyt on kyllä mielestäni erinomainen järjestys, paljon parempi kuin ennen ja tulipahan taas sohvankin alta kaikki villakoirat siivottua. Onneksi olen aikoinani ollut sen verran fiksu, että olen ostanut pyörillä pyörivän kirjahyllyn, niin siirtely sujuu ilman tuskastumista ja voimasanojen käyttöä :). Maalia olen ja poistellut yhdestä tuolista, ja nyt tuntuu siltä, että maalinpoistoainetta on jalkapohjassa ja vaikka missä ihoa kirvelemässä. Ehdin myös laitella kotiin vähän joulutunnelmaa adventin kunniaksi, eli koota pöydällä komeilevaan lempikoriini oheisen asetelman. Nyt sitten voi nautiskella sunnuntai-illasta, kun kaikki ympärillä näyttää taas ihan uutukaiselta.

Kuvan pyöreä pöytä on muuten ensimmäinen entisöintiharrastukseni tuotos. Pöytä on äidinäidin äidin peruja Karjalasta, valitettavasti sen tarkempaa tietoa ei ole sen historiasta. Entisöintikurssilla opin, että tämän mallisia pöytiä on valmistettu vuosina 1880-1920, mutta tyyli on elänyt sen jälkeenkin. Pöytä on minulle erityisen rakas ja on kulkenut mukanani teiniajoista lähtien. Se oli kuitenkin huonossa kunnossa, kansi keikkui ja oli myös liikkunut pois paikoiltaan. Maalikerroksia siihen oli ja vuosikymmenien saatossa vedetty useampia ja niissä olikin ja poistamista maalinpoistoaineella, kun eivät maalikerrokset muilla keinoin lähteneet. Valitettavasti pöydälle kävi sitten niin, että kun se ensimmäisen kerran korjattiin kurssilla tukevammaksi (laitettiin iso puutappi keskelle kantta), niin kansi sen seurauksena halkesi vuoden parin päästä. Vein pöydän sitten uudestaan kurssille viime keväänä ja nyt kansi on hyvin kestänyt paikoillaan. Tosin pieni pala kantta jouduttiin sahaamaan pois ja tekemään uusi pala tilalle ja poraamaan kantta sieltä sun täältä… Pikkasen ahdisti, kun rakasta pöytä pistettiin palasiksi. Toisaalta sain kurssilla tehdä myös tällä kertaa puutöitä pelkän maalinpoiston ja maalaamisen lisäksi, ja ihan onnessani tein Raspi-Roopella puutappeja poranjälkiä paikkaamaan. Taitaa pöytä nyt olla vaan entistä rakkaampi omistajalleen :).

Pöytä on maalattu perinnemaalilla eli ruskea väri on sekoitettu Uula-tuotteen ja Sateenkarivärien väripigmenteistä (keltaokra, musta ja englanninpunainen) ja pellavaöljystä. Alun perin pöytä on ollut valkoinen, mutta halusin itse tehdä siitä ruskean, koska väri sopii paremmin sisustukseeni – eli sen verran tässä entisöinnissä ainakin joustettiin. Maalaus on tehty trikoorätillä pensselin sijaan ja lopuksi tehdään vielä pelkällä pellavaöljyllä kiillotus pöytään (tosin tältä osin projektini on vielä hieman kesken, kun ei kotona ole oikein tiloja missä tehdä).

Olen muuten tykästynyt HOK-Elannon järjestämiin entisöintikursseihin, koska kurssit ovat yhden viikonlopun mittaisia ja sopivat siten paremmin omaan arkeeni säännöllisen viikkokurssin sijaan. Kursseja on 1-2 lukukautta kohti ja tietoa niistä löytyy täältä. Olen myös tykästynyt Ylellä tänä syksynä esitettyyn perinnerakentamisesta kertovaan Perinnemestari-ohjelmaan. Sen kotisivut löytyvät ja täältä.

Onnen murusia

Elämässä pitäisi aina muistaa olla onnellinen niistä pienistäkin asioista, kuten lasten naurusta, teekupposesta, kauniista auringonlaskusta ja tietty omista pienistä kätten aikaansaannoksista, mutta välillä se vaan tuppaa unohtumaan. No minulla on nyt onneksi jokin asia muistuttamasta näistä pienistä asioista. Olemme töissä tehneet viime viikot muuttoa ja tavaroita pakatessamme löysin siivouskomerosta vanhan ihanan rikkalapion, jonka pelastin roskikselta ja pistin vähän uutta väriä askartelumaalilla pintaan, tekstitin sapluunan avulla ja hiomapaperilla viimeistelin. Vähän oli myös rikkalapio vääntynyt ajan myötä, joten vasaralla sitä suoristelin eri puolilta. Eli naapureille ja samalla tiedoksi, että tätä siis vaan täällä viime sunnuntaina taoin vasaralla mikäli kuului kauhea kolina :).

Vielä ei uusi koriste-esine vaan ole oikein paikkaansa löytänyt kotoani. Meneillään on tosin uusien hyllyjen hankkiminen, joten eiköhän rikkalapio sen jälkeen löydä jostain sopivan ja näkyvän paikan itselleen, kun eihän se muistutus muuten toimi. Olen kyllä muutoinkin aika hyvin tekstittänyt kotini eri kielillä... Vierailijan on hyvä osata ainakin englantia, ja ruotsin sekä norjan kielen taidosta ei myöskään ole haittaa, jotta osaa toimia oikein mm. astianpesukoneen kanssa. Kylpyhuoneen ja saunan oveen tein myös itse kyltin ”Spa”, jota pienet veljentyttäreni tavasivat ja ihmettelivät, että mikä se semmonen s-p-a oikein on. No, miulle se on ja yksi niitä pieniä onnen asioita, kun kylppärin sijaan astun päivittäin kotikylpylääni :).

Parittomuudesta

Miulle meinaa käydä aina niin, että jaksan lapasista tai sukista neuloa vaan toisen, ja toinen jää sitten puikoille virumaan pitemmäksi aikaa - mikäli pääsen edes siihen asti … Se kun tuntuu niin tylsältä neuloa toinen samanlainen kappale. Kärsimätön siis taidan olla, ja en pelkästään neulomisessa. Mutta tää oheinen sukkanen saa kyllä hymyn huulille, eli on omasta mielestä niin hieno, että sille täytyy kaverikin saada pikaisesti tehtyä. Sukan malli on norjalainen, eli Drops Designin (hieman muokattuna tosin), kun olen heidän sivustonsa ohjeisiin ollut jo pitkään tykästynyt. Lankana on puolestaan Novitan Nalle Aloe Vera, joka oli kyllä kaikin puolin miellyttävää neuloa ja taitaa olla tästä lähtien suosikkini Novitan langoista.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa on myös  mukana taas yksi versio tekemistäni huopakoruista, kun sattui olemaan niin näpsäkästi sävy sävyyn sukan kanssa. Olen näitä huopapallosia pyöritellyt ja saippuan kanssa lutrannut harvase ilta - mutta pysyypä toisaalta ainakin käjet puhtaina näin possutaudin aikana :).

Syksyiseen sunnuntaihin suloa

Koti alkaa pikku hiljaa pukeutua talveen ja mikäs sen paremmin toisi kaivattua lämpöä ja sulokkuutta sisustukseen kuin itse neulottu palmikkotyyny. Olen ollut kuluneen viikon sairaslomalla, joten tyynynpäällinen valmistui yllättävänkin rivakkaa tahtia. Tämäkin ohje on Novitan syksyn lehdestä ja lankana on myös taas Tempo, kun en oikeastaan ole tänä syksynä käynyt missään lankaliikkeessä vaan tyytynyt ruokakaupan lankavalikoimaan. Tyynyn pitäisi ohjeen mukaan olla 40 cm x 40 cm, mutta tyynyni mitat ovat jotain muuta, koska taidan neuloa löysempää kuin mitä ohjeessa on tarkoitettu. Sen takia ei sitten varastosta löytynyt oikein sopivan kokoista sisätyynyäkään uudelle päälliselle.

Vihreän vanhan tuoli tuunasin myös itse viime keväänä, entisöinnistä kun ei tässä tapauksessa voi puhua. Tämän tuolin kunnostusoperaatio on itse asiassa erinomainen esimerkki siitä miten ei ainakaan kannata tehdä … Maali on Uula-tuotteen perinnemaali, jonka sävytin itse myös Uula-tuotteen väripigmentillä nimeltään kromioksidivihreä. Sitä ennen jouduin tosin myös pohjamaalaamaan tuolin Tikkurilan Otex-pohjamaalilla, koska tuoli oli alun perin petsattu enkä sitä saanut poistettua. Muut aiemmat maalikerrokset lähtivät kyllä maalinpoistoaineella. Valitettavasti maalausoperaatio tuli myös maksamaan maltaita, koska etenkin Uula-tuotteen maalit maksaa. Väripigmenteistä voi kyllä tehdä perinnemaaleja halvemmallakin tavalla, mutta kirjoittelen sitten varsinaisesta entisöinnistä tänne myöhemmin.

Mutta kyllä tässä kelpaa kuitenkin istuskella sunnutai-iltana ja nautiskella teekupposesta. Samalla voikin sitten miettiä seuraavia projekteja. :)

Yhen illan juttuja, osa 2

T.i.l.a-ohjelmassa koristeltiin kesällä kynttilöitä lautasliinojen kuvioilla ja innostuin sitten minäkin kokeilemaan samaa. Olen kyllä joskus muutamia vuosia sitten kokeillut ruukkujen koristamista samalla tekniikalla, mutta en siitä silloin sen enempää innostunut (kun en myöskään saanut kukkiani pidettyä elossa niin mitä niillä ruukuilla olis tehnyt :)).

Kävin sitten heti ohjelman tultua kyselemässä kynttilädécoupagelakkaa läheisestä Sinellin liikkeestä, mutta sehän oli tietysti jo ehtinyt sieltä loppua ja meni peräti pari kuukautta ennen kuin sain lakan kotiin. Tosin enpä jaksanut lakkaa lähteä muualtakaan etsimään kun muutakin puuhasteltavaa oli riittämiin ja nythän se vasta on kynttiläsesonki huipussaan. Taidan muuten olla aikamoisen neuloosin vallassa, kun kynttilätkin pitää koristella neulekuosilla :). Kyseiset servetit löysin muuten Plantagenista lukuun ottamatta palavaa kynttilää, jonka servetti on Pentikistä.

Tarkemmat ohjeet kynttilöiden koristeluun löytyvät T.i.l.a-ohjelman kotisivulta.

Räväkkä räsymatto

Vietin lokakuun puolessa välissä pitkän viikonlopun kotipuolessa Etelä-Karjalassa kutomassa elämäni ensimmäistä mattoa äidin opastuksella :). Opastamassa oli tosin myös Taito Etelä-Karjalan ohjaaja, koska kudoin mattoa heidän kutomatuvallaan. Yritin etsiä vastaavanlaisia kutomatupia täältä pääkaupunkiseudulta, mutta hakukone ei ainakaan antanut kovin lupaavia tuloksia. Kuteet tosin hankin täältä, Lankamaailma Nordiasta Oulunkylästä, kun en oikein tiennyt mistä muualta niitä lähteä etsimään. Koko matto on siis tehty ostetusta trikookuteesta, joten vanhoja vaatteita tai lakanoita ei tässä ole hyödynnetty. Näin jälkikäteen ajateltuna tekisin varmastikin raidat toisella tavalla ja pitäisin huolen siitä, että kaikki hankkimani tai leikkaamani kuteet ovat saman paksuisia, ainakin tällaisissa raitamatoissa. Nyt nimittäin valkoinen kude oli huomattavasti paksumpaa kuin vihreät sävyt ja sen kyllä huomaa, kun tarkemmin mattoa tarkastelee.

Rankkaa puuhaa tämä maton kutominen kyllä oli. Takapuoli puutui penkillä istuessa ja hartiat kipeytyivät, mutta eivät onneksi niin pahasti mitä etukäteen pelkäsin. Neulominen tuntuu kyllä jumittavan hartiat huomattavasti tehokkaammin. Kolmena päivänä mattoa kudoin, ja äitini ahkeroi vielä viimeiset puoli metriä, kun en itse voinut ottaa pidempää vapaata töistä. Pituutta matolle tuli kaikkinensa sentin vajaat kolme metriä ja leveyttä kahdeksisenkymmentä senttiä ja se on juuri sopivan kokoinen tupakeittiöni uudehkoa parkettilattiaa suojaamaan. Tosin sen verran on pirteä sävy matossa (kun en sävyä yksittäisestä kuteesta täysin osannut ennakoida), että nyt täytyy hieman miettiä miten maton saa sopimaan muun sisustuksen sävyihin... Kodikasta tunnelmaa matto tosin luo ihan eri tavalla, kun mitä ostetut matot.

Kutomispuuhani tuntui myös herättävän kohtuullista kiinnostusta kotipuolessa, mikä oli ihan liikuttavaa huomata :). Kommentteja olen myös matosta saanut "kotipuolen asiantuntijoilta" tyyliin "no on tytöllä räväkkä matto", "ihan hyvä ensimmäiseksi matoksi" ja onpa joku jopa suorastaan siitä pitänytkin. No mutta niin pidän minäkin matosta ja hyvin voin ajatella vielä kutovani useampiakin mattoja. Taito ja sävyjen yhdistely paranee varmasti parhaiten tekemällä.

Väriä kaamokseen asusteilla

Päivien lyhetessä ja kaamosmasennuksen iskiessä on mielestäni kiva piristää mielialaa herkullisilla väreillä, eikä pelkillä herkuilla... Niitäkin on toki tullut nautittua ihan riittämiin, varsinkin kun viimeisen viikon aikana on tuo liikuntapuoli ollut vähän huonoa polvessa olevien tikkien takia. Mutta onpahan toisaalta taas joitain käsitöitäkin valmistunut :), eli kuvassa olevat vadelman värisestä huovasta ja puuhelmistä tehty kaulakoru sekä Novitan Tempo-langasta neulottu kaulahuivi.

Kaulakoru on tehty samalla tavalla kun edellisessä tekstissä kerroin (Yhden illan juttu). Sen verran on vielä tuotekehittelyä tehtävänä, että koruun pitäisi keksiä toisenlainen nauha nykyisen läpinäkyvän ja joustavan muovinauhan sijaan. Se kun tuntuu käytössä hieman venähtävän. Mutta mukavasti passaa mielestäni yhteen ruskean poolopaidan kanssa tämä koru ja mielelläni syksyllä ja talvella käytän tällaisia lämpimän oloisia huopakoruja.

Kaulaliinan ohje löytyi Novitan tämän syksyn lehdestä ja puikoilla on tällä hetkellä samaan settiin kuuluva pipo. Olen jotenkin aiemmin aina vältellyt palmikon neulomista, kun olen kuvitellut sitä hankalaksi, mutta enpä välttele enää. Tempo oli lankana myös mukava neuloa ja lankojen laatukin oli hyvä. Samalla ohjeella ajattelinkin sitten tehdä myös muutamia pehmeitä ja värikkäitä paketteja pukinkonttiin muidenkin talvea piristämään :).

Yhden illan juttu

Eipä tämä käsityöpäiväkirjan pitäminen kovin aktiivisesti nyt sitten alkanutkaan, kun en ole oikein mitään saanut valmiiksi asti viime kuukausina... Hirveen monta projektia vaan odottaa viimeistelijäänsä: on 60-luvun pinnatuoli, josta on maalit melkein poistettu ja 1800-luvun pieni kaappi, jonka kansi on palasina, kun iski vatsavirus kesken entisöintikurssin. Novitan ”neuleinnovaatio”-liivi odottaa myös viimeistelijäänsä ja pari neulottua laukkua kaipaisi vuorikangasta, huoh! Stressihän tässä iskee kaikkien vapaa-ajanprojektien keskellä, vaikka pitäis kait olla päinvastoin :).

Oiskohan meikäläisen sittenkin parempi pysytellä pienemmissä projekteissa, eli tämmösissä yhden illan jutuissa :). Oheinen kaulakoru nyt ainakin syntyi nopeasti. Äitini oli käynyt lyhyen huopatyökurssin ja pyöriteltiin näitä palloja yhdessä yhtenä iltana kotipuolessa käydessäni. Huopaa voi ostella monestakin askarteluliikkeestä erivärisinä ja sitten vaan pyöritellään siitä palloja vedessä liotetun Marseille-saippuan avulla. Valmiitakin pallosia tosin löytyy, jos on kiire saada koru valmiiksi. Sitten ostin vaan valkeita puuhelmiä helminauhaa täydentämään ja a vot, tässä on lopputulos. Koekäytin korun töissä, ja sain jo pari tilaustakin, joten ehkä tän kehtaa pistää tänne myös näytille.

Färsaarten kulta

Färsaarten villa oli saarelaisille tärkeä vientituote jo viikinkien aikaan ja sen takia sitä myös pitkään nimitettiin saarten kullaksi. Keskellä Atlanttia sijaitsevan saariryhmän nimihän viittaa myös lampaisiin ja niitä siellä onkin melkein tuplasti väestöön verrattuna (asukkaita on noin 47 000). Nykyisin villa on kuitenkin menettänyt merkityksensä vientituotteena, mitä nyt sitten tällaiset turistit lankoja sieltä ostelevat.

Olin siis itse vajaat pari vuotta sitten matkalla Färsaarilla ja innostuin ostelemaan tätä kultaa enemmänkin, kuten lankakorista ehkä voi päätellä … Melkein pari vuotta kuitenkin meni ennen kuin sain edes jotain langoista aikaiseksi. Suurin osa ostamistani langoista on pienen färsaarelaisen perheyrityksen Tøtingin valmistamia ja muutama ruskea kerä on myös merkkiä Sirri ja vihreät merkkiä Snældan. Kaikki langat ovat sataprosenttista villaa ja kovasti tuoksuvatkin lampailta. Ainakin Tøting-langasta kaulaliinaa neuloessani sain välillä myös poistella pieniä oljenpätkiä langasta ... Ylhäällä vasemmalla on kuvassa pala tästä kaulaliinasta, jonka tein norjalaisen Drops Design sivuston ohjeen avulla. Nyt sitten pitäisi pikku hiljaa miettiä mitä lopuista tekisi – lapasia, myssyjä, vai kenties peräti villapaidan, mikäli aikoo saada tuotokset käyttöön tulevana talvena. Sukkalangoiksi ei näistä villalangoista ole, mutta muiden tuotosten pitäisi hyvin pitää kosteutta ja kestää kuulemma kymmeniä vuosia käytössä.

Vielä on kuitenkin kesää jäljellä ja ensimmäiseksi valmistunutta kaulaliinaakin pääsee käyttämään (toivottavasti) vasta monen kuukauden päästä. Färsaarelaisia neuletuotteita voi muuten käydä ihastelemassa esimerkiksi Sirrin kotisivulla.

Ta-daa!

Olen jo pidemmän aikaa pyöritellyt päässäni ajatusta oman käsityöblogin perustamisesta, kun tulee aina kaikenlaista puuhasteltua. Blogin perustaminen kävikin kovin nopeasti ja näppärästi, mutta sisältöä tulee sitten hitaammin. Tekstejä tulen tänne lisäilemään todennäköisesti kovinkin epätasaisesti.

Mutta tästä se sitten alkaa ja toivottavasti jatkuu pitkään. Ja toivottavasti näistä puuhasteluista on vielä ajan mittaan jollekin muullekin jotain iloa. :-)