Rankkaa puuhaa tämä maton kutominen kyllä oli. Takapuoli puutui penkillä istuessa ja hartiat kipeytyivät, mutta eivät onneksi niin pahasti mitä etukäteen pelkäsin. Neulominen tuntuu kyllä jumittavan hartiat huomattavasti tehokkaammin. Kolmena päivänä mattoa kudoin, ja äitini ahkeroi vielä viimeiset puoli metriä, kun en itse voinut ottaa pidempää vapaata töistä. Pituutta matolle tuli kaikkinensa sentin vajaat kolme metriä ja leveyttä kahdeksisenkymmentä senttiä ja se on juuri sopivan kokoinen tupakeittiöni uudehkoa parkettilattiaa suojaamaan. Tosin sen verran on pirteä sävy matossa (kun en sävyä yksittäisestä kuteesta täysin osannut ennakoida), että nyt täytyy hieman miettiä miten maton saa sopimaan muun sisustuksen sävyihin... Kodikasta tunnelmaa matto tosin luo ihan eri tavalla, kun mitä ostetut matot.
Kutomispuuhani tuntui myös herättävän kohtuullista kiinnostusta kotipuolessa, mikä oli ihan liikuttavaa huomata :). Kommentteja olen myös matosta saanut "kotipuolen asiantuntijoilta" tyyliin "no on tytöllä räväkkä matto", "ihan hyvä ensimmäiseksi matoksi" ja onpa joku jopa suorastaan siitä pitänytkin. No mutta niin pidän minäkin matosta ja hyvin voin ajatella vielä kutovani useampiakin mattoja. Taito ja sävyjen yhdistely paranee varmasti parhaiten tekemällä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti