Vaikka joulun alla on kyllä muutakin puuhaa, niin sain onneksi vihdoin myös yhden pitkäaikaisista projekteistani tehtyä valmiiksi, eli oheisen sinisen tuolin kunnostuksen. Tuoli on tämmöinen ihan tavallinen pinnatuoli, todennäköisesti 60-luvulta, ja toimittaa nyt makuuhuoneessani yöpöydän virkaa.
Tuolissa oli monta maalikerrosta päällä, joista päällimmäinen lähti siklaamalla (eli käytännössä puukolla rapsuttamalla) ja muut sitten poistin maalinpoistoaineella ja teräsvillalla hioen. Sen verran monta maalikerrosta tuolissa kyllä oli, että sain hyvin monta tuntia maalinpoistoon kulumaan. Mielestäni maalinpoisto on kuitenkin aina mielenkiintoisin vaihe huonekaluja kunnostaessa, koska siinä näkee minkälainen huonekalu on minäkin aikana ollut ja minkälaisia sävyjä eri vuosikymmeninä on käytetty. Tämäkin tuoli oli alunperin punavalkoinen (ja sen jälkeen siinä oli kaksi kerrosta vihreää maalia à la 70-luku ja päällimäisenä oli valkoinen kerros). En tosin ollut näihin alkuperäisiin sävyihin ihastunut vaan valitsin sitten tuolille omaan sisustukseeni ja makkariin sopivan sävyn. Tuoli on ensin pohjamaalattu Tikkurilan Otex-pohjamaalilla (koska viimeistä punaista maalikerrosta ei pois kokonaan saanut istuinosasta) ja varsinainen pintamaali on Tikkurilan Helmi-kalustemaalia.
Haaveissa on, että vielä joku päivä omistaisin ihanan vapaa-ajanasunnon/mummonmökin, jonne koota näitä värikkäitä itse kunnostettuja huonekaluja ja luoda omanlainen idylli - tai sitten niin, että kotina olisi se unelmien puutalo. Tai ehkä olen vaan trendien orja ja lukenut liikaa kaikkia sisustuslehtiä, kun niissä on tätä "mummolatyyliä" viime aikoina ja paljon ollut esillä. Lisääväthän nämä vanhemmat kalusteet tosin kodikkuutta omassa kodissakin. Mutta ehkäpä siis vielä joskus...
Ja lopuksi oikealla vielä pieni kuva äitini maalaamasta suloisesta posliinienkelistä, joka myös löysi paikkansa uudelta yöpöydältäni.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti