Aloitin viime syksynä kunnostamaan yllä näkyvää pientä romuromanttista pata-/pottakaapin yhdistelmää viikonlopun mittaisella entisöintikurssilla, mutta en ehtinyt sitä silloin saada valmiksi. Kunnostusprojekti jatkuu vihdoin tulevana viikonloppuna, jolloin olen menossa samanlaiselle entisöintikurssille.
Kaappi on peritty äitini suvun puolelta ja takaseinän poikkilaudoitus viittaisi siihen, että se on jostain 1800-luvun puolivälistä. Omasta mielestä kaappi on todella söpö ja haluaisin sen saada säilymään jälkipolville. Ajan hammas ja eritoten tupajumit ovat kaappia päässeet syömään enemmänkin, mutta toisaalta ne antavat mielestäni sille lisää myös luonnetta. Kaapista löytyi myös laatikkoa puhdistettaessa palanen sukuhistoriaa kirjattuna, äidinäidin äitini on nimittäin lahjoittanut sen tyttärelleen ja hänen miehelleen heidän hääpäivänään 1950-luvulla.

Tähän asti on tässä kunnostusprojektissani ehtinyt tapahtua sen verran, että syksyllä ehdin kurssilla ensin purkamaan kaapin ja liimaamaan seinät uudelleen kokoon, lautojen välillä kun oli puolen sentin raot. Nauloja oli ehditty vuosikymmenten kuluessa naulailla kaappiin joka puolelle enemmänkin ja olivat pikkasen hankalia poistaa meikäläisen muskeleilla ja taidoilla… Alla olevassa kuvassa poistan juuri nauloja yhdestä listasta työllä ja tuskalla. Liimausvaiheessa liimana on käytetty ihan Erikeeperiä ja liimauksen annettiin rauhassa kuivua puristusliinan ja puristimien avulla. Listoihin laitettiin myös pienet naulat pitämään listat paikoillaan liimautumisen ajan ja ne on sen jälkeen poistettu. Eli uusia nauloja ei ole enää käytetty, vaan kaikki kiinnitykset hoidetaan liimalla ja puutapeilla ja näin estetään myös mahdolliset halkeamat.

Muutoin olen kyllä päässyt helpolla kaapin kunnostuksessa ainakin tähän asti. Kaapissa ei nimittäin paljon maalia enää pinnassa ollut kiitos veljeni, jolla kaappi oli ennen minua. Maalinpoisto kun on yleensä se ikävin vaihe entisöintiprojekteissa ja vie paljon aikaa mikäli maalikerroksia on monia eri vuosikymmeniltä. Entisöitäessähän ei myöskään ensimmäiseksi tartuta hiomapaperiin, koska puuainesta halutaan säilyttää mahdollisimman paljon ja maalit/lakat poistetaan joko siklaamalla, kuumailmapuhaltimella ja/tai maalinpoistoaineella ja teräsvillalla. Pikkaisen vaan poistin maalinpoistoaineella ja teräsvillalla pahimpia sinisiä maaliläiskiä ja päällislautojen toisella puolella olevia paksuja maalikerroksia. Vielä olisi kaapin jaloissa vähän puhdistettavaa, kuten alla olevassa kuvassa näkyy. Tarkoituksena on myös maalata kaappi sen verran peittävällä maalilla, että puhdistuksessa ei tarvitse myöskään olla kovin tarkka. :)

Jatkoa kaapin kunnostustarinalle seuraa toivottavasti viikonlopun jälkeen, jolloin tällä hetkellä irtonaisten päällyslautojen pitäisi olla liimattu takaisin paikoilleen ja puutapitettu (odotan jo innolla, että pääsen taas tekemään puutöitä). Toivottavasti kaappi on saanut myös ensimmäisen maalikerroksen pintaansa ja sen sävy on mieluisa. Olen nimittäin värejä arponut päässäni useampiakin ja viime syksyn kurssilla ehdin jo tehdä yhden vihreän sävyisen perinnemaalin vernissasta ja maalijauheista kurssilla, mutta en sitä kyllä kelpuuta kaapin pintaan. Tällä hetkellä ajatuksissa on joku ihana talonpoikaissininen sävy ja listoja ajattelin hieman korostaa valkoisella. Täytyy kuitenkin vielä vähän selailla sisustuslehtiä ja vierailla Bauhausissa maaleja katselemassa ennen kurssia.
Viikonloppua odotellessa,
Pirjo :)