Yhen illan juttuja, osa 2

T.i.l.a-ohjelmassa koristeltiin kesällä kynttilöitä lautasliinojen kuvioilla ja innostuin sitten minäkin kokeilemaan samaa. Olen kyllä joskus muutamia vuosia sitten kokeillut ruukkujen koristamista samalla tekniikalla, mutta en siitä silloin sen enempää innostunut (kun en myöskään saanut kukkiani pidettyä elossa niin mitä niillä ruukuilla olis tehnyt :)).

Kävin sitten heti ohjelman tultua kyselemässä kynttilädécoupagelakkaa läheisestä Sinellin liikkeestä, mutta sehän oli tietysti jo ehtinyt sieltä loppua ja meni peräti pari kuukautta ennen kuin sain lakan kotiin. Tosin enpä jaksanut lakkaa lähteä muualtakaan etsimään kun muutakin puuhasteltavaa oli riittämiin ja nythän se vasta on kynttiläsesonki huipussaan. Taidan muuten olla aikamoisen neuloosin vallassa, kun kynttilätkin pitää koristella neulekuosilla :). Kyseiset servetit löysin muuten Plantagenista lukuun ottamatta palavaa kynttilää, jonka servetti on Pentikistä.

Tarkemmat ohjeet kynttilöiden koristeluun löytyvät T.i.l.a-ohjelman kotisivulta.

Räväkkä räsymatto

Vietin lokakuun puolessa välissä pitkän viikonlopun kotipuolessa Etelä-Karjalassa kutomassa elämäni ensimmäistä mattoa äidin opastuksella :). Opastamassa oli tosin myös Taito Etelä-Karjalan ohjaaja, koska kudoin mattoa heidän kutomatuvallaan. Yritin etsiä vastaavanlaisia kutomatupia täältä pääkaupunkiseudulta, mutta hakukone ei ainakaan antanut kovin lupaavia tuloksia. Kuteet tosin hankin täältä, Lankamaailma Nordiasta Oulunkylästä, kun en oikein tiennyt mistä muualta niitä lähteä etsimään. Koko matto on siis tehty ostetusta trikookuteesta, joten vanhoja vaatteita tai lakanoita ei tässä ole hyödynnetty. Näin jälkikäteen ajateltuna tekisin varmastikin raidat toisella tavalla ja pitäisin huolen siitä, että kaikki hankkimani tai leikkaamani kuteet ovat saman paksuisia, ainakin tällaisissa raitamatoissa. Nyt nimittäin valkoinen kude oli huomattavasti paksumpaa kuin vihreät sävyt ja sen kyllä huomaa, kun tarkemmin mattoa tarkastelee.

Rankkaa puuhaa tämä maton kutominen kyllä oli. Takapuoli puutui penkillä istuessa ja hartiat kipeytyivät, mutta eivät onneksi niin pahasti mitä etukäteen pelkäsin. Neulominen tuntuu kyllä jumittavan hartiat huomattavasti tehokkaammin. Kolmena päivänä mattoa kudoin, ja äitini ahkeroi vielä viimeiset puoli metriä, kun en itse voinut ottaa pidempää vapaata töistä. Pituutta matolle tuli kaikkinensa sentin vajaat kolme metriä ja leveyttä kahdeksisenkymmentä senttiä ja se on juuri sopivan kokoinen tupakeittiöni uudehkoa parkettilattiaa suojaamaan. Tosin sen verran on pirteä sävy matossa (kun en sävyä yksittäisestä kuteesta täysin osannut ennakoida), että nyt täytyy hieman miettiä miten maton saa sopimaan muun sisustuksen sävyihin... Kodikasta tunnelmaa matto tosin luo ihan eri tavalla, kun mitä ostetut matot.

Kutomispuuhani tuntui myös herättävän kohtuullista kiinnostusta kotipuolessa, mikä oli ihan liikuttavaa huomata :). Kommentteja olen myös matosta saanut "kotipuolen asiantuntijoilta" tyyliin "no on tytöllä räväkkä matto", "ihan hyvä ensimmäiseksi matoksi" ja onpa joku jopa suorastaan siitä pitänytkin. No mutta niin pidän minäkin matosta ja hyvin voin ajatella vielä kutovani useampiakin mattoja. Taito ja sävyjen yhdistely paranee varmasti parhaiten tekemällä.

Väriä kaamokseen asusteilla

Päivien lyhetessä ja kaamosmasennuksen iskiessä on mielestäni kiva piristää mielialaa herkullisilla väreillä, eikä pelkillä herkuilla... Niitäkin on toki tullut nautittua ihan riittämiin, varsinkin kun viimeisen viikon aikana on tuo liikuntapuoli ollut vähän huonoa polvessa olevien tikkien takia. Mutta onpahan toisaalta taas joitain käsitöitäkin valmistunut :), eli kuvassa olevat vadelman värisestä huovasta ja puuhelmistä tehty kaulakoru sekä Novitan Tempo-langasta neulottu kaulahuivi.

Kaulakoru on tehty samalla tavalla kun edellisessä tekstissä kerroin (Yhden illan juttu). Sen verran on vielä tuotekehittelyä tehtävänä, että koruun pitäisi keksiä toisenlainen nauha nykyisen läpinäkyvän ja joustavan muovinauhan sijaan. Se kun tuntuu käytössä hieman venähtävän. Mutta mukavasti passaa mielestäni yhteen ruskean poolopaidan kanssa tämä koru ja mielelläni syksyllä ja talvella käytän tällaisia lämpimän oloisia huopakoruja.

Kaulaliinan ohje löytyi Novitan tämän syksyn lehdestä ja puikoilla on tällä hetkellä samaan settiin kuuluva pipo. Olen jotenkin aiemmin aina vältellyt palmikon neulomista, kun olen kuvitellut sitä hankalaksi, mutta enpä välttele enää. Tempo oli lankana myös mukava neuloa ja lankojen laatukin oli hyvä. Samalla ohjeella ajattelinkin sitten tehdä myös muutamia pehmeitä ja värikkäitä paketteja pukinkonttiin muidenkin talvea piristämään :).

Yhden illan juttu

Eipä tämä käsityöpäiväkirjan pitäminen kovin aktiivisesti nyt sitten alkanutkaan, kun en ole oikein mitään saanut valmiiksi asti viime kuukausina... Hirveen monta projektia vaan odottaa viimeistelijäänsä: on 60-luvun pinnatuoli, josta on maalit melkein poistettu ja 1800-luvun pieni kaappi, jonka kansi on palasina, kun iski vatsavirus kesken entisöintikurssin. Novitan ”neuleinnovaatio”-liivi odottaa myös viimeistelijäänsä ja pari neulottua laukkua kaipaisi vuorikangasta, huoh! Stressihän tässä iskee kaikkien vapaa-ajanprojektien keskellä, vaikka pitäis kait olla päinvastoin :).

Oiskohan meikäläisen sittenkin parempi pysytellä pienemmissä projekteissa, eli tämmösissä yhden illan jutuissa :). Oheinen kaulakoru nyt ainakin syntyi nopeasti. Äitini oli käynyt lyhyen huopatyökurssin ja pyöriteltiin näitä palloja yhdessä yhtenä iltana kotipuolessa käydessäni. Huopaa voi ostella monestakin askarteluliikkeestä erivärisinä ja sitten vaan pyöritellään siitä palloja vedessä liotetun Marseille-saippuan avulla. Valmiitakin pallosia tosin löytyy, jos on kiire saada koru valmiiksi. Sitten ostin vaan valkeita puuhelmiä helminauhaa täydentämään ja a vot, tässä on lopputulos. Koekäytin korun töissä, ja sain jo pari tilaustakin, joten ehkä tän kehtaa pistää tänne myös näytille.