Meijerielämää-blogista saamani Cherry on Top -tunnustuksen mukana tuli toive listata itselle kolme rakasta asiaa, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi sitä tehtyä. Rakkaita asioita on toki monia, mutta tässäpä kolme miulle tärkeää blogin teemoihin liittyvää asiaa kuvien kera eli vanhat esineet, Kartanonkoski ja käsillä tekeminen.
Vanha tavara on miuta kiehtonut jo lapsesta lähtien ja ensimmäisen ostokseni antiikkiliikkestä olen tehnyt muistaakseni 11-vuotiaana, eli ostin puusta veistetyn ison taikinavispilän, kun eihän ne rahat mihinkään isompaan silloin riittäneet. Vanhoissa esineissä, etenkin oman perheen esineissä, miuta kiehtoo eletty elämä ja tietysti myös ekologisuus. Kuvassa yllä on esitteillä Karhulan lasin säilyketölkki (omenoilla täytettynä), johon äitini lapsuudessa säilöttiin vattuhilloa. Ihan kunnioitettava määrähän sitä on tähän purnukkaan mahtunut ja sen takia homettakin ehti hillon pintaan välillä tulla, mutta se kuorittiin pois ja jatkettiin syömistä, jos hillo ei muuten ollut pilalla. Nykyisin heitetään ihan liikaa käyttökelpoistakin ruokaa pois, ja siihen tulee turhan usein ite ja syyllistyttyä. Kuvassa on myös äitini 11-vuotiaana 1950-luvulla koulussa tekemät käsin ommellut ja kirjotut nauhoilla sidottavat pienet suloiset lasten tyynynpäälliset ja äitini 1960-70-luvulla virkkaama peitto isoisänneliöistä. Tämän peiton tummansinisestä langasta äitini on ensin tehnyt isälleen villatakin, mutta purkanut sen sitten myöhemmin ja uusiokäyttänyt langan peittoon. En näitä normaalisti pidä esillä hillopurkkia lukuun ottamatta, odottavat nimittäin vielä arvoistaan paikkaa ja peitto kaipaa paikkaustakin.
Kartanonkoski, eli kotipaikkani, on myös muodostunut kovin rakkaaksi kaikkine väreineen ja vanhanaikaisine taloineen. Kuvakollaasi yllä ei vaan tee paikan kauneudelle oikein oikeutta. Lähellä on myös pellot ja metsät, Haltialan tila lehmineen ja lampaineen, mutta myös kaikki tarvittavat ja tarpeettomatkin palvelut. Muuallakin voisin toki asua ja haaveissa onkin se punainen tupa, perunamaa ja oma omenapuu, mutta täällä on hyvä juuri nyt. Talojen väreistä saan myös usein inspiraatiota käsitöiden ja sisustuksen väreihin.
Käsitöiden tekemisestä olen myös aina pitänyt, mutta välillä on ollut pitkiäkin taukoja etenkin opiskeluaikana. Viimeisen vuoden aikana käsillä tekeminen ja uusien tekniikoiden ja taitojen opettelu ovat olleet erityisen tärkeitä ja oma terapiamuoto työuupumuksesta toipumisessa. Käsitöitä tehdessä koen nimittäin usein flown/virtauksen tunteen, jota en enää pitkään aikaan kokenut entisessä työssäni. Puolitoista vuotta sitten en paljon muuta jaksanut kuin itkeä, mutta tänä syksynä olen taas huomannut olevani joka päivä hymy huulessa hyvällä tuulella, koska koko ajan on niin paljon kaikkea uutta ja mielenkiintoista elämässä. Uuden oppiminen on sekä käsitöissä että muutoinkin miulle tärkeä asia elämässä ja jotain olen aina opiskellut työnkin ohella.
Niin ja yllä esimerkki käsitöistä, eli yksi tuolinpäällinen on nyt kutakuinkin valmis. Ruudullinen ruskea kangas on Pentikin vanha, jota löysin 7 euroa metri Kymen Paviljongin tehtaanmyymälästä. Samasta kankaasta tehtyjä tuolinpäällisiä oli myös Pentikillä myynnissä, mutta olivat valitettavasti liian pienet näihin tuoleihin. Mallin päälliseen otin tuolien alkuperäisistä valkoisista päällisistä - eli käytännössä purin yhden niistä kokonaan. Ratkojaa sain silti aika ahkerasti käyttää, koska valkoisten päällisten kaava ei tietysti täysin sellaisenaan sopinut, koska halusin uusista päällisistä löysemmät ja pidemmät. Yhden päälisen tekemiseen meni miulta noin 5 tuntia aikaa teetaukoineen (lue hermojenlepuutuspausseineen). Vielä on pikkasen säätämistä helman kanssa, mutta muuten olen tyytyväinen sekä työn tulokseen että ulkonäköön.
Virtaa ja virtausta viikkoon toivotellen,
Pirjo
