Makkarin tekstiilit on kaivanneet päivittämistä jo pidemmän aikaa ja tässä uudet tekeleeni esitteillä. Eli ompelin uudet valkoiset tyynyliinat, jotka koristin äidiltä saadulla vanhalla lakanapitsillä ja "Sov gott" -koristetyynyt on puolestaan tehty myöskin äitini vanhan verhokankaan ylijäämäpalasta ja uudesta sinivalkoruudullisesta kankaasta, jonka ostin Eurokankaasta. Eli mukavasti sain myös hyödynnettyä vanhoja materiaaleja ja hintaa näille tyynynpäällisille ompelulankoineen tuli vain noin 10 euroa. Kirjaimet tein tietokoneella ja silitin kiinni valkoiseen pohjakankaaseen liimakankaalla ennen aplikointia. Teksti on toisella kotimaisella ihan laiskuuden vuoksi - eli "sov gott" sisältää vähemmän aplikoitavia kirjaimia kuin esim. teksti "nuku hyvin" :). Lisäksi vähemmillä kirjaimilla sain tehtyä tekstistä isomman. Valkoisiin tyynyliinoihin ostin myös valkoista lakanakangasta Eurokankaasta. Pitsit huolittelin tyynyliinan reunaan kiinni koneella kummaltakin puolelta. Pikkasen jouduin välillä ratkojaa käyttämään kumpiakin tyynynpäällisiä tehdessä, kun ei ajatus oikein iltamyöhällä enää kulkenut, että miten päin kaikki kaitaleet tulee ommella kiinni esim. niin että "sov gott" -tyynyjen takapuolen läppä jää uloimmaksi...
Mukavasti kuitenkin onnistuivat eli tykkään tyynynpäällisistä kyllä kovasti. Viimeisessä Kotilidessä oli muuten myös tehty kivannäköiset pussilakanat pellavasta, joissa oli hyödynnetty lakanapitsejä. Pitsiä olisi vielä itellä myös jäljellä, joten tekisköhän tyynyliinoille seuraksi pussilakanat tai lakanat (?)
Olen myös viime aikoina innostunut lainailemaan kirjastosta joukon käsityökirjoja ja tässä muutama niistä esillä. Ihania kirjoja kun julkaistaan koko ajan niin olen kyllä tyytyväinen, että täällä pääkaupunkiseudulla on hyvin käsityökirjoja lainattavissa. Kaikkia ei siten tarvitse itselleen turhaa hankkia, kun harvemmin kirjoista tulee kuitenkaan montaa ohjetta toteutettua. Rinna Saramäen, Riina Honkimäen ja Emmi Jormalaisen tekemä Pitsikirja on julkaistu alkuvuonna. Susan Cropperin Virkkaa uusvanhaa - 30 viehkää vintage-ohjetta on puolestaan käännöskirjallisuutta parin vuoden takaa. Kivoja kirjoja kyllä kumpikin, mutta en oikein kummallekaan tällä hetkellä lämmennyt. Pitsikirja on ehkä myös suunnattu vähän nuoremmalle lukijajoukolle kuin mihin itse kuulun. Kirjoihin kannattaa kuitenkin ehdottomasti tutustua, Pitsikirjassa on ohjeiden lisäksi kerrottu pitsin historiasta ja Susan Cropperin kirjassa puolestaan on hyvä tekniikkaosio.
Suloisia unia ja virkeitä elokuun päiviä toivotellen,
Pirjo
Todella kivan näköinen yhdistelmä tyynyistä ja pitsipeitosta. Onko peitto itse virkattu?
VastaaPoistaKiitos :). Pitsipeitto on äitini virkkaama joskus 1960-1970-lukujen vaihteessa ja ollut minulla joitain vuosia edellisessä kodissa ensin sohvan käsinojan päällä koristeena ja nyt sitten sängyn päällä. Meinasin peiton keväällä värjätä kanelin väriseksi, mutta en sitten uskaltanut, peitto kun on kivan näköinen näinkin. Ei välttämättä oma kärsivällisyys ihan riittäisi näin ison peiton virkkaamiseen. Onneksi äiti on siis jaksanut nähdä vaivaa ja on kättentöitään raatsinut minulle antaa.
VastaaPoistaMinulla on ikuisuus haaveena päiväpeiton virkkaaminen. Esin malleja oli liikakin, mutta nyt ei tunnu löytyvän sitä oikeaa. Päiväpeiton virkkaaminen taitaa tosin jäädä taas hetkeksi unholaan kun pään täyttää tällä hetkellä kaikenlaiset valaisin ideat.
VastaaPoistaOi, meinaatko itse tehdä valaisimen? Itellä on nimittäin se ja ollut mielessä, koska yksi kattovalaisin kodista oikeastaan vielä puuttuu. Norjalaisen Pickles-sivuston virkattua varjostinta olin jo keväällä kokeilemassa, mutta se jäi sitten enkä taida enää olla siitä niin innostunut.
VastaaPoistaJa toivottavasti se oikea päiväpeiton malli myös vielä tulee vastaan!