Mööpleerausta ja maalausta

Siinä siis tämän ensimmäisen adventtiviikonlopun ohjelmaani. Kalusteet vaihtoivat paikkaa ja nyt on kyllä mielestäni erinomainen järjestys, paljon parempi kuin ennen ja tulipahan taas sohvankin alta kaikki villakoirat siivottua. Onneksi olen aikoinani ollut sen verran fiksu, että olen ostanut pyörillä pyörivän kirjahyllyn, niin siirtely sujuu ilman tuskastumista ja voimasanojen käyttöä :). Maalia olen ja poistellut yhdestä tuolista, ja nyt tuntuu siltä, että maalinpoistoainetta on jalkapohjassa ja vaikka missä ihoa kirvelemässä. Ehdin myös laitella kotiin vähän joulutunnelmaa adventin kunniaksi, eli koota pöydällä komeilevaan lempikoriini oheisen asetelman. Nyt sitten voi nautiskella sunnuntai-illasta, kun kaikki ympärillä näyttää taas ihan uutukaiselta.

Kuvan pyöreä pöytä on muuten ensimmäinen entisöintiharrastukseni tuotos. Pöytä on äidinäidin äidin peruja Karjalasta, valitettavasti sen tarkempaa tietoa ei ole sen historiasta. Entisöintikurssilla opin, että tämän mallisia pöytiä on valmistettu vuosina 1880-1920, mutta tyyli on elänyt sen jälkeenkin. Pöytä on minulle erityisen rakas ja on kulkenut mukanani teiniajoista lähtien. Se oli kuitenkin huonossa kunnossa, kansi keikkui ja oli myös liikkunut pois paikoiltaan. Maalikerroksia siihen oli ja vuosikymmenien saatossa vedetty useampia ja niissä olikin ja poistamista maalinpoistoaineella, kun eivät maalikerrokset muilla keinoin lähteneet. Valitettavasti pöydälle kävi sitten niin, että kun se ensimmäisen kerran korjattiin kurssilla tukevammaksi (laitettiin iso puutappi keskelle kantta), niin kansi sen seurauksena halkesi vuoden parin päästä. Vein pöydän sitten uudestaan kurssille viime keväänä ja nyt kansi on hyvin kestänyt paikoillaan. Tosin pieni pala kantta jouduttiin sahaamaan pois ja tekemään uusi pala tilalle ja poraamaan kantta sieltä sun täältä… Pikkasen ahdisti, kun rakasta pöytä pistettiin palasiksi. Toisaalta sain kurssilla tehdä myös tällä kertaa puutöitä pelkän maalinpoiston ja maalaamisen lisäksi, ja ihan onnessani tein Raspi-Roopella puutappeja poranjälkiä paikkaamaan. Taitaa pöytä nyt olla vaan entistä rakkaampi omistajalleen :).

Pöytä on maalattu perinnemaalilla eli ruskea väri on sekoitettu Uula-tuotteen ja Sateenkarivärien väripigmenteistä (keltaokra, musta ja englanninpunainen) ja pellavaöljystä. Alun perin pöytä on ollut valkoinen, mutta halusin itse tehdä siitä ruskean, koska väri sopii paremmin sisustukseeni – eli sen verran tässä entisöinnissä ainakin joustettiin. Maalaus on tehty trikoorätillä pensselin sijaan ja lopuksi tehdään vielä pelkällä pellavaöljyllä kiillotus pöytään (tosin tältä osin projektini on vielä hieman kesken, kun ei kotona ole oikein tiloja missä tehdä).

Olen muuten tykästynyt HOK-Elannon järjestämiin entisöintikursseihin, koska kurssit ovat yhden viikonlopun mittaisia ja sopivat siten paremmin omaan arkeeni säännöllisen viikkokurssin sijaan. Kursseja on 1-2 lukukautta kohti ja tietoa niistä löytyy täältä. Olen myös tykästynyt Ylellä tänä syksynä esitettyyn perinnerakentamisesta kertovaan Perinnemestari-ohjelmaan. Sen kotisivut löytyvät ja täältä.

Onnen murusia

Elämässä pitäisi aina muistaa olla onnellinen niistä pienistäkin asioista, kuten lasten naurusta, teekupposesta, kauniista auringonlaskusta ja tietty omista pienistä kätten aikaansaannoksista, mutta välillä se vaan tuppaa unohtumaan. No minulla on nyt onneksi jokin asia muistuttamasta näistä pienistä asioista. Olemme töissä tehneet viime viikot muuttoa ja tavaroita pakatessamme löysin siivouskomerosta vanhan ihanan rikkalapion, jonka pelastin roskikselta ja pistin vähän uutta väriä askartelumaalilla pintaan, tekstitin sapluunan avulla ja hiomapaperilla viimeistelin. Vähän oli myös rikkalapio vääntynyt ajan myötä, joten vasaralla sitä suoristelin eri puolilta. Eli naapureille ja samalla tiedoksi, että tätä siis vaan täällä viime sunnuntaina taoin vasaralla mikäli kuului kauhea kolina :).

Vielä ei uusi koriste-esine vaan ole oikein paikkaansa löytänyt kotoani. Meneillään on tosin uusien hyllyjen hankkiminen, joten eiköhän rikkalapio sen jälkeen löydä jostain sopivan ja näkyvän paikan itselleen, kun eihän se muistutus muuten toimi. Olen kyllä muutoinkin aika hyvin tekstittänyt kotini eri kielillä... Vierailijan on hyvä osata ainakin englantia, ja ruotsin sekä norjan kielen taidosta ei myöskään ole haittaa, jotta osaa toimia oikein mm. astianpesukoneen kanssa. Kylpyhuoneen ja saunan oveen tein myös itse kyltin ”Spa”, jota pienet veljentyttäreni tavasivat ja ihmettelivät, että mikä se semmonen s-p-a oikein on. No, miulle se on ja yksi niitä pieniä onnen asioita, kun kylppärin sijaan astun päivittäin kotikylpylääni :).

Parittomuudesta

Miulle meinaa käydä aina niin, että jaksan lapasista tai sukista neuloa vaan toisen, ja toinen jää sitten puikoille virumaan pitemmäksi aikaa - mikäli pääsen edes siihen asti … Se kun tuntuu niin tylsältä neuloa toinen samanlainen kappale. Kärsimätön siis taidan olla, ja en pelkästään neulomisessa. Mutta tää oheinen sukkanen saa kyllä hymyn huulille, eli on omasta mielestä niin hieno, että sille täytyy kaverikin saada pikaisesti tehtyä. Sukan malli on norjalainen, eli Drops Designin (hieman muokattuna tosin), kun olen heidän sivustonsa ohjeisiin ollut jo pitkään tykästynyt. Lankana on puolestaan Novitan Nalle Aloe Vera, joka oli kyllä kaikin puolin miellyttävää neuloa ja taitaa olla tästä lähtien suosikkini Novitan langoista.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa on myös  mukana taas yksi versio tekemistäni huopakoruista, kun sattui olemaan niin näpsäkästi sävy sävyyn sukan kanssa. Olen näitä huopapallosia pyöritellyt ja saippuan kanssa lutrannut harvase ilta - mutta pysyypä toisaalta ainakin käjet puhtaina näin possutaudin aikana :).

Syksyiseen sunnuntaihin suloa

Koti alkaa pikku hiljaa pukeutua talveen ja mikäs sen paremmin toisi kaivattua lämpöä ja sulokkuutta sisustukseen kuin itse neulottu palmikkotyyny. Olen ollut kuluneen viikon sairaslomalla, joten tyynynpäällinen valmistui yllättävänkin rivakkaa tahtia. Tämäkin ohje on Novitan syksyn lehdestä ja lankana on myös taas Tempo, kun en oikeastaan ole tänä syksynä käynyt missään lankaliikkeessä vaan tyytynyt ruokakaupan lankavalikoimaan. Tyynyn pitäisi ohjeen mukaan olla 40 cm x 40 cm, mutta tyynyni mitat ovat jotain muuta, koska taidan neuloa löysempää kuin mitä ohjeessa on tarkoitettu. Sen takia ei sitten varastosta löytynyt oikein sopivan kokoista sisätyynyäkään uudelle päälliselle.

Vihreän vanhan tuoli tuunasin myös itse viime keväänä, entisöinnistä kun ei tässä tapauksessa voi puhua. Tämän tuolin kunnostusoperaatio on itse asiassa erinomainen esimerkki siitä miten ei ainakaan kannata tehdä … Maali on Uula-tuotteen perinnemaali, jonka sävytin itse myös Uula-tuotteen väripigmentillä nimeltään kromioksidivihreä. Sitä ennen jouduin tosin myös pohjamaalaamaan tuolin Tikkurilan Otex-pohjamaalilla, koska tuoli oli alun perin petsattu enkä sitä saanut poistettua. Muut aiemmat maalikerrokset lähtivät kyllä maalinpoistoaineella. Valitettavasti maalausoperaatio tuli myös maksamaan maltaita, koska etenkin Uula-tuotteen maalit maksaa. Väripigmenteistä voi kyllä tehdä perinnemaaleja halvemmallakin tavalla, mutta kirjoittelen sitten varsinaisesta entisöinnistä tänne myöhemmin.

Mutta kyllä tässä kelpaa kuitenkin istuskella sunnutai-iltana ja nautiskella teekupposesta. Samalla voikin sitten miettiä seuraavia projekteja. :)

Yhen illan juttuja, osa 2

T.i.l.a-ohjelmassa koristeltiin kesällä kynttilöitä lautasliinojen kuvioilla ja innostuin sitten minäkin kokeilemaan samaa. Olen kyllä joskus muutamia vuosia sitten kokeillut ruukkujen koristamista samalla tekniikalla, mutta en siitä silloin sen enempää innostunut (kun en myöskään saanut kukkiani pidettyä elossa niin mitä niillä ruukuilla olis tehnyt :)).

Kävin sitten heti ohjelman tultua kyselemässä kynttilädécoupagelakkaa läheisestä Sinellin liikkeestä, mutta sehän oli tietysti jo ehtinyt sieltä loppua ja meni peräti pari kuukautta ennen kuin sain lakan kotiin. Tosin enpä jaksanut lakkaa lähteä muualtakaan etsimään kun muutakin puuhasteltavaa oli riittämiin ja nythän se vasta on kynttiläsesonki huipussaan. Taidan muuten olla aikamoisen neuloosin vallassa, kun kynttilätkin pitää koristella neulekuosilla :). Kyseiset servetit löysin muuten Plantagenista lukuun ottamatta palavaa kynttilää, jonka servetti on Pentikistä.

Tarkemmat ohjeet kynttilöiden koristeluun löytyvät T.i.l.a-ohjelman kotisivulta.

Räväkkä räsymatto

Vietin lokakuun puolessa välissä pitkän viikonlopun kotipuolessa Etelä-Karjalassa kutomassa elämäni ensimmäistä mattoa äidin opastuksella :). Opastamassa oli tosin myös Taito Etelä-Karjalan ohjaaja, koska kudoin mattoa heidän kutomatuvallaan. Yritin etsiä vastaavanlaisia kutomatupia täältä pääkaupunkiseudulta, mutta hakukone ei ainakaan antanut kovin lupaavia tuloksia. Kuteet tosin hankin täältä, Lankamaailma Nordiasta Oulunkylästä, kun en oikein tiennyt mistä muualta niitä lähteä etsimään. Koko matto on siis tehty ostetusta trikookuteesta, joten vanhoja vaatteita tai lakanoita ei tässä ole hyödynnetty. Näin jälkikäteen ajateltuna tekisin varmastikin raidat toisella tavalla ja pitäisin huolen siitä, että kaikki hankkimani tai leikkaamani kuteet ovat saman paksuisia, ainakin tällaisissa raitamatoissa. Nyt nimittäin valkoinen kude oli huomattavasti paksumpaa kuin vihreät sävyt ja sen kyllä huomaa, kun tarkemmin mattoa tarkastelee.

Rankkaa puuhaa tämä maton kutominen kyllä oli. Takapuoli puutui penkillä istuessa ja hartiat kipeytyivät, mutta eivät onneksi niin pahasti mitä etukäteen pelkäsin. Neulominen tuntuu kyllä jumittavan hartiat huomattavasti tehokkaammin. Kolmena päivänä mattoa kudoin, ja äitini ahkeroi vielä viimeiset puoli metriä, kun en itse voinut ottaa pidempää vapaata töistä. Pituutta matolle tuli kaikkinensa sentin vajaat kolme metriä ja leveyttä kahdeksisenkymmentä senttiä ja se on juuri sopivan kokoinen tupakeittiöni uudehkoa parkettilattiaa suojaamaan. Tosin sen verran on pirteä sävy matossa (kun en sävyä yksittäisestä kuteesta täysin osannut ennakoida), että nyt täytyy hieman miettiä miten maton saa sopimaan muun sisustuksen sävyihin... Kodikasta tunnelmaa matto tosin luo ihan eri tavalla, kun mitä ostetut matot.

Kutomispuuhani tuntui myös herättävän kohtuullista kiinnostusta kotipuolessa, mikä oli ihan liikuttavaa huomata :). Kommentteja olen myös matosta saanut "kotipuolen asiantuntijoilta" tyyliin "no on tytöllä räväkkä matto", "ihan hyvä ensimmäiseksi matoksi" ja onpa joku jopa suorastaan siitä pitänytkin. No mutta niin pidän minäkin matosta ja hyvin voin ajatella vielä kutovani useampiakin mattoja. Taito ja sävyjen yhdistely paranee varmasti parhaiten tekemällä.

Väriä kaamokseen asusteilla

Päivien lyhetessä ja kaamosmasennuksen iskiessä on mielestäni kiva piristää mielialaa herkullisilla väreillä, eikä pelkillä herkuilla... Niitäkin on toki tullut nautittua ihan riittämiin, varsinkin kun viimeisen viikon aikana on tuo liikuntapuoli ollut vähän huonoa polvessa olevien tikkien takia. Mutta onpahan toisaalta taas joitain käsitöitäkin valmistunut :), eli kuvassa olevat vadelman värisestä huovasta ja puuhelmistä tehty kaulakoru sekä Novitan Tempo-langasta neulottu kaulahuivi.

Kaulakoru on tehty samalla tavalla kun edellisessä tekstissä kerroin (Yhden illan juttu). Sen verran on vielä tuotekehittelyä tehtävänä, että koruun pitäisi keksiä toisenlainen nauha nykyisen läpinäkyvän ja joustavan muovinauhan sijaan. Se kun tuntuu käytössä hieman venähtävän. Mutta mukavasti passaa mielestäni yhteen ruskean poolopaidan kanssa tämä koru ja mielelläni syksyllä ja talvella käytän tällaisia lämpimän oloisia huopakoruja.

Kaulaliinan ohje löytyi Novitan tämän syksyn lehdestä ja puikoilla on tällä hetkellä samaan settiin kuuluva pipo. Olen jotenkin aiemmin aina vältellyt palmikon neulomista, kun olen kuvitellut sitä hankalaksi, mutta enpä välttele enää. Tempo oli lankana myös mukava neuloa ja lankojen laatukin oli hyvä. Samalla ohjeella ajattelinkin sitten tehdä myös muutamia pehmeitä ja värikkäitä paketteja pukinkonttiin muidenkin talvea piristämään :).